Again +300g

Keskiviikko=punnituspäivä. Aamulla olin aikasta huonoa seuraa. Olin äidille vihainen yhdestä vanhasta jutusta, joka oli jo sovittu. Onnistuin kyllä aika hyvin pilaamaan äitini ja myös pikkuveljeni aamun. En oikein tiedä mikä minuun meni kaipa olin ahdistunut punnituksesta. Kouluruokailussa söin liian vähän ja varmaankin siitä johtuen  iltapäivän oppitunnilla iski päänsärky.

Keskiviikon jälkeen on ollut erityisen hankalaa. Huomaan, että alan helposti minimoimaan annoksia. Tiedän tarkalleen kaikkien ruokien energiasisällöt, mikä ei helpota asiaa. Varsinkin koulussa tulee helposti syötyä liian vähän, koska siellä en mittaa annoksiani.

Kohta lähden lenkille. Painoni on nyt yli koululiikuntarajan  ja tanssikin on loppunut. Iltapallla minun pitäisi syödä ekstraa lenkin takia. En voi kyllä luvata, että pystyn siihen.

Viikonlopuksi menen iskälle. Tiistaina kun olin siellä lastenvahtina vein sinne uuden ateriasuunnitelmani. Iskällä en ole ollut vielä kertaakaan uuden atriasuunnitelman kanssa.  Vähän jännittää.

Tähän loppuun vielä 3 tämän viikon haastetta:

Haasteita

 Perjantaina oli hyödyllinen polikäynti. Kerroin kuinka vaikeaa minun on tehdä päätöksiä. Tämä koskee kaikkia asioita, ostanko jonkun uuden vaatteen vai en, moneltako menen kaverille, minkälaisen hedelmän otan iltapalalla. Puhuimme siitä, kuinka ihminen tekee päätöksiä sekä tunnen ja järjen avulla. Terapeutti kertoi, että jos koittaa tehdä päätöksiä pelkästään järjen avulla päätöksenteko voi muuttua ihan mahdottomaksi. Tokipäätöksissä pitää järkeäkin käuttää mutta sitä ei saa virdä liiallisuuksiin. Puhuimme kuinka tärkeää on kuunnella itseään, mikä itsestä tuntuu parhaalta.
                               
Eilen päivälliseksi oli ruokana kanapihvejä ja riisiä. Kokonainen pihvi tuntui minusta valtavan isolta. Tilanteen teki haastavaksi myös se, että pikkuveljeni kaveri oli ruokapäydässä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ruuan jälkeen äitikin sanoi, että kaikki sujui hienosti.  Iltapallakin päätin haastaa itseäni ja otin riisifrutin enkä karjalanpiirakaa. Ahdistuin ja muutenkin tulin surulliseksi. Illala valvoin myöhään.
        
 Tänään tapasin kaupungilla ystäväni. Meillä oli hauskaa. Kiertelimme kaupoissa ja istuimme ulkona nauttien auringosta. Löysin 3 ihanaa kynsilakkaa ja tuubitopin. Nyt kuuntelin omaa sisäistä ääntäni ja sen ansiosta ostin kynsilakat ja topin. Normaalisti en millään olisi voinut ostaaa niitä, ainakin minun olisi pitänyt soittaa äidille ja kysyä, voisinko ostaa ne. Nyt kuitenkin päätin itse, että minulla on siihen lupa. Miksen voisi hemmotella itseäni? Vastaus on, koska anoreksia kieltää sen.

Päivällisellä oli taas haaste. Meillä oli ruokana tortilloja. Ensin meinäsin kieltäytyä syömästä niitä ollenkaan mutta loppujen lopuksi istuin päydössä muiden kanssa lautasellani tortilla jauhelisalaattitäytteelä.

Olen pelannut  tällä viikolla useana päivänää simsiä. Anoreksia pääni sisällä on vihainen siitäkin. En minä saisi joka päivä rentoutua ja tehdä jotakin "turhaa."
                                         

Something about me

Tässä olisi nyt jonkinmoinen toivepostaus, toivottavasti siitä saa selkoa millainen tyyppi oikein olen:)
Love :
1.Perhe
Vanhempani ovat eronneet. Asun äitini luona mutta käyn iskällä yleensä joka toinen viikonloppu. Minulla on ihana perhe ja teemme yhdessä kaikea kivaa. Varsinkin äitini kanssa minulla on tosi lämpimät välit. Pystyn puhmaan hänelle kaikesta.
2.Lemmikit
Kotiani voisi verrata eläintarhaan. Meillä on 2 kissaa, 2 marsua ja kääpiöhamsteri. Rakastan eläimiä ja haluasin isona ehkä eläinlääkäriksi. Tässä miedän kisut:

Toinen meidän kisuista makoilee aina tämmöisessä asennossa

                                         
3. Liikunta
Liikunta tuo minulle hyvän mielen ja antaa voimia arkeen. Se on ollut minulle tapa purkaa stressiä. Suosiklajejani ovat: luisteluhiihto, juoksu ja tanssi(show dance ja contemporary jazz).  Ennen sairastumistani kuntoni oli oikein hyvä. Sairauteni ansiosta olen menettänyt lähes kaiken lihasvoimani. Nykyään en pääsekään  nauttimaan liikunnan tuomasta hyvästä juuri ollenkaaan, koska minulla on vain lupa tanssituntiin ja koululiikuntaan. Liikunta on yksi suuri motivaattorin paranemiseen. Pääsisimpä jo lenkille, lisäksi haaveilen jonkun rymäliikuntatunnin aloittamisesta esim bobypump kuullostaa huippukivalta.

4. Opiskelu
Olen varmaankin aika monen mielestä kummajainen mutta minusta koulussa on kivaa! Ensi vuonna haluan ehdottomasti mennä lukioon. Tykkään opiskelusta, kunhan en vie sitä liiallisuuksiin. Kun sairastuin lukuaineiden keskiarvoni nousi 9,9. Vaikka olenkin nyt vähentänyt kokeisiin lukua, keskiarvoni ei ole pudonnut.

 5. Ystävät
Koulussa minulla ei ole kavereita ja olenkin aika yksinäinen. Siitä lisää tässä postauksessa. Minulla on kuitenkin pari ystävää, joihin tutustuin tehostetun avohoidon yksikössä. Toivottavasti ensi vuonna, kun aloitan lukion saisin uusia ystäviä.
6.Amigurumit
Amigurumit ovat siis pieniä virkattuja maskotteja. Virkkailen niitä ihan omaksi ilokseni tosin moni amigurimi on mennyt lahjaksi. Minulla on 3 amigurumikirjaa ja lisäksi otan ohjeita netistä. Tässä joitakin virkkailujani:

7.Vaatteet
On ihana pukea ylleen kivat vaatteet ja tuntea itsensä kauniiksi. Harkitsen aina tarkaan ennen kuin osta uusia vaatteita. Tässä löytöjä viimeisimmältä shoppailureissulta:

                                                   

8.Kynsilakkailu
Ihan lähiaikoina olen innostunut kynsienlakkailusta. En ole siinä vielä mitenkään erityisen taitava, mutta harjoitushan tekee mestarin. Nyt harjoittelen rajauslakan käyttöä. Tälläiset kynteni ovat olleet lähiaikoina.

 9.Sims ja Ranskalainen kylä
Simsin pelailu on kivaa ajanvietettä. Seuraan harvoja Tv-sarjoja. Suosikkini on Ranskalainen kylä, jota tuskin kukaan muu ikäiseni katsoo;)
                                                                        
 10.Ulkoilu/luonto
Ihan vaan luonnossa olo ja ulkoilu piristävät.

11.Lukeminen
Luen aika vaihtelevasti. Välillä voi mennä pitkiäkin aikoja etten lue mitään kirjoja. Luen ns. nuorisokirjoja mutta myös muitakin. Varsinkin dekkarit ovat minusta hyviä, niitä tykkään katsoa myös elokuvina. Tällä hetkellä minulla on kesken nämä 2 kirjaa:

+300g

Viime viikolla tsemppasin ja söin täysin uuden ateriasuunnitelmani mukaan. Nyt minulla on pitkästäaikaaa oikea suunta. Miksi silti pelkään? Minähän tahdon parantua. Parantumiseen vaan liittyy niin paljon epävarmuutta.  Miltä minä sitten näytän? Millaista elämäni on ilman syömishäiriötä?

                                     
Jos haluan parantua painoni kuuluu nousta. Anoreksiasta ei voi parantua painoa korjaannuttamatta.  Nyt en saa alkaa pihistelemään. Liian monta kertaa olen ottanut askeleen eteenpäin ja perääntynyt heti takaisin.
Ehkä viime viikko ja tämä uusi ateriasuunnitelma ovat käänteitä paranemisessani kohti terveyttä.
Mukavaa helatorstaita kaikille varsinkin 12 lukialleni!
Ps. Kertokaa ihmeessä jos teillä on jotakin postaustoiveita/ideoita.

Päivän syömiset

Minulta on kyselty jo pariin otteeseen voisinko tehdä postauksen päivän aikana syömisistäni ruuista. Nyt sain vihdoinkin toteutettua sen.

Aamupala

Kylmä lounas

                                          

Päivällinen

                                          

Jälkiruoka

                                      

Iltapala

                                         
Toteutan mielelläni lisää toivepostauksia!

Käynti ravitsemussuunnitelijalla ja muita kuulumisia

Maanantai
Heti koulun jälkeen suuntasin ravitsemussuunnittelijalle. Hän teki minulle uuden ateriasuunnitelman. Viimeksi olen käyttänyt ateriasuunnitelmaa helmikuussa mutta jumittuneen tilantteeni takia on ihan hyvä palata taas ateriasuunnitelmaan. Lääkärin suostumukesta suunnitelmasta tehtiin hieman vanhaa pienenpi. Nyt en saa kuintenkaan jättää suunnitelmastani mitään syömättä. Jos suunnitelmani ei saa painoani noususuuntaiseksi sitä pitää suurentaaa. Ravitsemusuunnitelijalla käynnin jälkeen vuorossa oli tanssireenit.

                                                          
Tiistai

 Luin hygieniapassikokeeseen. Stressi  pukkasi päälle. Mitä jos en pääsekään huomisesta testistä läpi? En kuitenkaan lukenut koko iltaa vaan pelasin myös simsiä.Olen yrittänyt päästä yltiöpäisestä lukemisesta eroon.

                                                     
Keskiviikko
Aamulla kävin psykofyysisessä fysioterapiassa. Siellä teimme rentoutus-ja kehontuntemus harjoituksen. Kouluruokailussa ateriasuunnitelman noudattaminen oli vaikeaa. Koulussahan en voi mitata ruokaa desimitalla ja siksi  alan helposti pinnaamaan ja otan liian vähän ruokaa. Söin kuintenkin suunnitelmani mukaan, vaikka ahdisti. Illalla kävin äidin kanssa kaupungilla. Etsimme minulle kenkiä kevätjuhliin sekä tuubitoppia. Tuubitoppeja läytyi useammastakin kaupasta mutta kaikki olivat isoja. Ärsyttävää kun sopivankokoisia paitoja on niin vaikea löytää. Myöskään kenkiä emme löytäneet.
                                     
Torstai
Sain tietää hygienipassikokeen tuloksen ja pääsin kirkkaasti läpi. Ihan turhaan olisin lukenut ennemmän. Päivällisen jälkeen iski kunnon ahdistus. Kyyneleeet valuivat, ahdisus sai minut aivan valtaansa. Kun pahin ahdistus oli mennyt ohi luin ruotsin kokeeseen. Iltapalallakin oli vaikeata mutta söin silti listan mukaan. Illalla en saanut nukuttua, päässäni pyöri kamalsti ajtuksia.
                                   
Perjantai
 Heti ruotsin kokeen jälkeen lähdin bussilla kaupunkiin polikäynnille. Kerrankin käynnistä oli jotain hyötyä! Kirjoitimme pikkulapuille motivaatiolauseita, joista voisi olla apua hankalissa syömistilanteissa. Kotona ylitin itseni ja söin jälkiruuaksi suklaapatukan, joka oikeasti maistui tosi hyvältä! Päivällisen jälkeen suuntasin äidin kanssa taas shoppailemaan nyt tosin menimme ostoskeskukseen. Löysin kengät kevätjuhlaan ja farkkushortsit.
                           

Näytön paikka

 Maanantaina minulla oli aika lääkärille. Lääkärillä ei ollut paljoakaan hyvää sanottavaa minulle. Painoni on lähiaikoina pysynyt laskusuuntaisena ja olenkin nyt samassa painossa kuin viime vuoden elokuussa. Ravitsemustilani ei siis ole käytännössä korjaantunut yhtään viimeiseen 8 kuukauteen. Lääkäri sanoi ettei näin voi jatkua, pysyvät vauriot ovat suuri uhka. Seuraava aika lääkärille minulla on kesäkuun alussa, jos en siihen mennesssä ole saanut painoani nostettua joudun tehostetun avohoidon yksikköön. Tämä tarkkoitaisi sitä, että kesätyö jäisi haaveksi ja kesäni menisi pilalle.

           
Käynnin jälkeen olin ihan maassa ja toivoton. Tiesin, että lääkärillä tuskin olisi mitään hyvää sanottavaa mutta jotenkin elin kuvitelmassa, että kaikki on edes kohtalaisesti. Onneksi minulla oli melkein heti lääkärin ajan jälkeen psykofyysinen fysioterapia, josta sain tsemppiä. Siellä ymmärsin, että olen ollut paranemiseni suhteen aika kaksinaamainen. Puhun kyllä paljon mutta teot ovat sitten jäänet.

Syöminen on avain parantumiseen. Anoreksiassahan on kyse itseiheutetusta nälkiintymisestä, josta ei voi päästä eroon kuin syömällä. Myös mielen kanssa pitää tehdä töitä mutta pelkästään se ei riitä. Olen itse ehkä lähiaikoina keskittynyt liikaa ainoastaan mieleen, joka kyllä on tuottanut tulosta mm. pystyn näkemään kehonkuvani jo suunnilleeen realistisesti kunhan tarpeeksi keskityn ja osaan ottaa koulussa vähän rennommin ja myös koulustressini onvähentynyt lisäksi olen pystynyt rikkomaan  pinttyneitä ajustusmallejani koskien esimerkiksi terveellistä syömistä. 
Fyysinen puoli ja riittävä syöminen ovat jäänet vähän varjoon. En ole jaksanut panostaa täysillä parantumiseeni. Tiesin kyllä, että ruokamääräni eivät ole suuria mutta ajattelin niiden olevan ihan hyviä.
Nyt on tehtävä sitkeästi töitä. Yksinkertaisesti sanottuna minun tarvitsee nyt vain syödä, siitä riippuu millainen kesälomastani tulee. Haluanko todella uhrata kesätyöni anoreksialle?